valo

(Entä jos menisi tänne lapsuuden lammelle maiseman tietämättä, kenenkään tietämättä, olisi siellä koko ajan)

*

Tänään sairastan taas, kuumetta, vatsatautivirusta. Olo on särkevä, unimainen. Olin vielä sisulla neljän pojan kanssa temppukoulussa. En voinut pysyä hetkeäkään paikallaan, koska lihaksia ja luita särki. En voinut ajatella mitä tämän jälkeen, täytyi vain keskittyä olemaan siinä hetkessä.

Aamulla kaikki oli kuitenkin vielä hyvin, olin vielä terve : hämmästelin herätessäni sitä, miten ihmeessä eteisen peilistä paistaa aurinko - se ei voi mitenkään heijastaa valoa, paitsi jos aurinko paistaisi siihen selälleen jääneestä ulko-ovesta. (Se kyllä unohtuukin usein auki.) Mutta toisaalta ei ollut kylmäkään. Luulen, että auringonsäteet heijastuivat peiliin monen mutkan kautta. Jonkun todella pienen mutta voimakkaasti taittavan kohdan kautta, vaikka metallisen ovenrivan. Peili valaisi todella voimakkaasti, aivan kuin kodin yksi seinä olisi poissa. Kummallista. Luulin että tiedän jo valon reitit ja kuviot tässä talossa.