Ajattelin, että olisin voinut jotenkin tajunnanvirtamaisesti edes kuvailla Seurasaaren retkeäni poikien kanssa. Mutten tiedä, se pitää melkein jokaisen itse kokea. Ota juuri nämä pojat mukaasi ja mene saareen retkelle, ota virveli, jossa on teräväväkäsinen uistin (hauille, ehkä tai miekkakaloille), polkupyörä eilen pyöräilemään oppineelle, jne. Kerro sitten jälkeenpäin oliko hauskaa vai mitä oli.
Tuntuu siltä kuin olisin pudonnut jostakin korkealta. (ja nyt muuten tiedän halvan konstin saada luomienkohotus.)
Olen varmaankin palannut lähtöpisteeseen.
Tämäkin on vaan ohimenevää. BOUNCE, taas mennään.
Vanhempani kävivät katsomassa taas yhtä mökkiä, ja se oli odotetusti alkeellinen. Se on ollut kesämökkinä mummolla, joka ei (ymmärrettävästi) ole peruskorjannut sitä enää viime vuosina, sotien jälkeen. Sähköä hän on saanut aggregaatilla, veden kaivosta. Rakennukset... sauna on luisunut veteen, ovea ei saa enää auki. Mökki on kallistunut, takan muuri halkeillut. (Rossipohja kuitenkin on.) Kun muutenkin tuppaamme olemaan tuotteiden elinkaaren loppupään käyttäjiä, niin sikäli tämä sopisi meille.
Mutta jotenkin masentava olo. Käytännön asiat vievät kaiken ajan. En ehdi kirjoittaa.
2 comments:
Okei, jos mä olisin tuollaisten poikien kanssa retkellä ... niin, pojat varmaan hyvin keskittyneesti (ja naureskellen) irrottelisivat teräväväkäistä viehettä housujeni persauksista. Sitten palkkioksi ostaisin jokaiselle puolitoistalitraiset kokikset niin että he joisivat masut kumpareiksi ja pissaisivat ennätykset kukin.
sanoo Kiihtyvä-Joonas
Moi kiihtyväjoonas, pitkästä aikaa. On niinkin, että jos pojat eivät järjestä toimintaa, niin sitten minä.. että kyllä sitä toimintaa on saatava aina jollakin tavalla. Nautin siitä, vaikka valitankin toisinaan.
Post a Comment