Kiiretöntä oleilua ja kielellistä pohdintaa

Uskomattoman hieno päivä. Sateli. Olin kotona kuopuksen kanssa. Hän söi maissia, haukkasi ja maissinjyvät päästivät pehmeitä kirkaisuja joutuessaan hampaiden kanssa kosketuksiin. Ne repesivat kannasta naristen, siitä äänestä tulee hyvä olo, se on oikeutettu ääni ja tapahtuma. Jyvät haluavat irrota. Käsi posken alla, niskan takana, selällään niin että painovoima vetää hellästi, mutta asema ei enää muutu.

Kuopus järsi tähkää ja niiskutti vähän väliä, veti räkää sisäänsä. Se on merkki hyvästä olosta, koska ihminen, joka on allapäin ei niiskuta vaan niistää. Tai antaa rään valua.

Syömme. Sitten kuopus muistaa, että hänen kivensä jäivät puistoon aidantolpan päälle. Lähdemme ulos, vedän kolmipyöräistä narulla. Hän osaa itsekin jo ajaa jotenkuten, mutta vedettynä oleminen on hauskaa. Hän ajaa ryhdikkäänä, mutta sitten yhtäkkiä ajautuukin tien reunaan, miltei ojaan. Syy selviää: hänen kämmenselälleen on istahtanut joku hyönteinen, hänen kaikki huomionsa menee sen tarkkailuun. Sadevesikourun lähestyessä kuopus hätääntyy oh-oh-oh-oh-oh-oh. Oja-oja-oja-oja. Vaikka se on vain pieni kouru. Hän on kolmas poika, rakastan häntä aivan erityisesti ja itsenään (kuten muitakin). Meillä on kivipussi mukana ja viemme paperiroskia ja roskiksesta löytyy vaikka mitä: lastenkirjoja, keittokirja, paksu Harper's Biochemistry, Précis d'Embryologie Humaine jossa on havainnolliset kuvat (ranskan kieli, vahinko etten osaa sitä), sieltä löytyy myös A la recherche du temps perdu, tome 1 : Du Côté de chez Swann. (Se on tutkimuksellinen opas , mutta olen varma, ettei kukaan heittäisi pois itse kirjaa. Ei kai sentään.) Lisäksi opus kielellisestä tietoisuudesta, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sillä välin kun pengon roskista, kuopus poimii taas kauniin kimpun voikukkia.

Kirjassa oli testi: Ajattele mitä tahansa asiaa X, joka ei ole vielä toteutunut mutta jonka haluat toteutuvan. Ajattele:

Jos X toteutuu.

(Mitä ajattelit, millaisia mielikuvia sinulle tuli?)

Sitten ajattele:

Kun X toteutuu.

(Entä mielikuvat nyt?)

Kirjan mukaan jos-sanan herättämät mielikuvat ovat epämääräisempiä, värittömiä. Muttei minulla, mielikuvat eivät eronneet lainkaan toisistaan. Olin jo täysillä mukana ensimmäisessä vaihtoehdossa. Minulla jos on yhtä kuin kun. Esteet tai hidasteet, epävarmuudet, on niitä olemassa... mutta en näe esteitä, miksi X ei toteutuisi ennen pitkää. Jossia ei ole olemassakaan, sitä ei tarvita. On vain kun. Tai on vain yksi asia, ja sille tarvittaisiin vain yksi sana: joskus. No joo. Tänään keksin myös hyvän uuden sanan: ekvalisti. Tasa-arvon kannattaja. (Ps. Googletin, ekvalistin oli jo joku muukin keksinyt.)