I've spent my day reading poetry. On daffodils. A day well spent; expressing love, reading poetry...
Edessäni on esikoisen tekemä huovutettu äitienpäiväkukka. Auringonkukka, melko epäsymmetrinen ja hapsottava, hellyyttävä. Kaulassani keskimmäisen tekemät puuhelmet, aika tyylikkäät, 70-lukulaiset: vaaleanpunainen-violetti-punainen-oranssi-sävyjä. Ne kalisevat lämpimästi.
Nyt tuoreen kahvin tuoksu. Ulkona viiltävän kirkas ja kylmä päivä. Tänään isäni oli sydämentahdistuksessa, sydän pysäytettiin ja käynnistettiin. Äitini kertoi isän rinnassa ja kyljessä olevan kaksi isoa, punaista, vähän palanutta kohtaa.
Yritän kääntää runoa, jonka ystäväni antoi käännettäväksi. Se oli ihana lahja.
Vieressä on sanakirja opiskeluajoilta, siinä on aivan spesiaali tuoksu. Lisäksi se on painettu setelipaperille, ohuelle, raamattumaiselle. Sivut tuoksuvat rapisevilta vintillä olevilta kuivakukilta. Olen aina ajatellut, että se tuoksu ei sovi sille kirjalle. Se ei ole suomalainen tuoksu, mutta ei ole kirjakaan suomalainen. Se on kuin parfyymi British Central Libraryn iäkkään virkalijanaisen ranteessa. Hän asuu esikaupungissa pyörätuolissa olevan miehensä kanssa. She is greatly admired for her garden in the neighbourhood.
Mutta esikoinen oksensi taas tänään. Sää lämpenee hitaasti. Joinakin päivinä puistoon kävellessä on kasvoilla tuntunut lämmin ja kuiva maan tuoksu, kuin vastapesty sileä lakana. Lintujen lentäessä talon yli käy kasvoilla nopea varjo. Lasten juoksuaskeleet pihalla tuntuvat sisällä asti, ne kaikuvat maasta talon sisuksiin.
En edes tiedä missä olet nyt. Tekemässä jotakin hyvää, varmasti. Hoitamassa puutarhaa, istuttamassa (perunaakin voisi varmaan jo laittaa maahan), kuohkeuttamassa maata, saunomassa, laittamassa ruokaa, korjaamassa paikkoja, kirjoittamassa kirjettä, tarkkailemassa mustien purkkien itämistä ikkunalaudalla, kulkemassa, silmät auki, selälläsi lattialla kädet niskan takana.
Taivas. Jos sitä pitäisi kuvailla jotenkin, sanoisin: haavoittumaton.
No comments:
Post a Comment