Yhdellä meistä on spiderman-kalsarit ja dandymäinen paita. Yksi on jäähyllä vessassa. Keitän ruokaa. A wonderful moment. Luen Coetzeen kirjaa ja se on osuva sikäli, että siinä kirjoittajanalku luulee, että hänen täytyy lukea kaikki, löytää oikeat runoilijapiirit. Kerronta on ironista, päähenkilö on täysi tomppeli. Muttei kuitenkaan ole, hän etsii kirjoittajuutta jostakin ulkopuolelta, hänellä on käsityksiä ja kuvitelmia siitä, millainen on taiteilija, millaista elämää taiteilija elää. Hän etsii niitä olosuhteita. Lukija taas ymmärtää, että hän menee metsään, hänenhän pitäisi vain alkaa kirjoittaa, omista lähtökohdistaan, unohtaa kaikki muu.
Tuulee. Yhtäkkiä kesän tultua meillä onkin valtavasti aikaa. Mistä se aika vapautui? Talvihaalareiden pukemisesta ja riisumisesta?
Mutta jatkan pian, nyt luen hiukan eteenpäin.
1 comment:
:)
Post a Comment