Kaikki on toisin, nukun yhä sängyssäni. Mitään ei ole tapahtunut.

Haluaisin tilan, jossa lapset voisivat temmeltää vapaasti. Kyllä sellaisia on. Maalla.

Haluaisin elämän, jossa ei mikään muutu. Samat ihmiset, ja vain pieniä vaihteluita. Ehkä käväisisin joskus lähikaupungissa. Haluan asua idyllissä, jossa sama postinkantaja tuo postin, hän olisi nimeltään Yrjö, hänellä sokea veli, joka on amerikassa saanut rakennuskalkkia silmiinsä ja sokeutunut ja hänen silmänsä ovat aavemaisen valkeat, ne päilyvät, näkevätkö vai eivätkö näe, kukaan ei voi olla varma, jotkut arvelisivat, että kyllä hän näkee, työtä vieroksuva vain on, laiska.

Pitkästä aikaa haluan taas syödä, siltä tuntuu, veripalttua ja puolukkaa. Pinaattihöystöä, paahdettuja pähkinöitä ja hunajaa, söisin, enkä kaipaisi mitään.