Näin unta, että olin solu. Se oli kummallinen tiedoton tila, jossa tempouduin vain edestakaisin, koko ajan, samaa liikettä. Minun ei oikeastaan tarvinnut huolehtia mistään, se oli hyvä puoli ja huono puoli. Mutta jossakin vaiheessa uteliaisuus voitti, ja pistin pääni ulos solusta ja katselin missä olin.
Solutasolla. Varmaankin soluista tuntuu mukavalta, kun on iso perhe. Ei tarvitse koskaan olla yksin. Kun olimme kylässä joskus perheessä, jossa oli parivuotias lapsi, niin keskimmäinen alkoi sisään tultuaan kierrellä lattioita ja nurkkia. Hän aivan selvästi etsi ja tähyili jotakin. Hän sanoi katselevansa näkyykö vauvaa. (Hän etsi varsinkin nurkista.) Oletuksena hänellä oli, että jos on lapsi, on melko varmasti lisäksi myös vauva. Ja vauvat ovat parasta mitä pojat tietävät. Ei mikään ole hauskempaa kuin leikittää ja katsella pulskaa tuttia tössöttävää olentoa, joka hymyilee ja kuolaa eikä tajua mistään mitään. Ja kanniskella niitä, koska niitä voi kannella. Puolivuotias vauva kuopuksen sylissä on kuin ylikasvanut kala, sätkivä kampela. Ne ei pysy mun sylissä, kuopus valittaa. Ne kierii pois!
Kotona lapset riisuvat nakuksi, ja ryhtyvät jumppaamaan ja juoksemaan, läps - läps - läps. Kuopus tulee sanomaaan minulle pöydän ääreen: Äiti, ma oon hasiantuntija. Ma oon helppo hasiantuntija. Joo, niin, nimenomaan helppo. Vähän väliä joku kiipeää pakarat täristen, laatikoitten kahvoille astuen, kaapeille ottamaan retkievästä. Ma teer rookaa! Esikoisella menee toisinaan päälle eskariohjaajan puhetyyli ja hän puhuu meille muille sävyyn: Tärkein asia teillä lapsilla, niinkuin myöskin minulla on se, ettei roiskita sivuille.
Joskus taas olisi mukava olla kaukosäädin, jolla vaimentaa lapset.
Hauskaa oli se, kun kerroimme aikoinaan esikoiselle, että meille syntyy kolmas lapsi, hänelle sisarus. Minkä takia, hän tivasi, oliko pakko. Joutuuko V (keskimmäinen) nyt lähtemään? Kiinnostava kysymys oli myös se, kun hän kysyi muuttavatko sen vanhemmat myös meille? Täytyyhän sillä olla vanhemmat. Silloin veljeys oli jotakin uutta.
Nyt menen torkuille.
No comments:
Post a Comment