tänään

Ei ole niin, että kirjoittaminen selventää elämää. Ehkä kirjoittaminen ei lopulta tähtääkään minkään asiaan löytymiseen tai loppuun saattamiseen. Parasta on etsiminen, sen salaperäinen luonne. Ylös vedestä nousee kaikenlaista rojua. Usko pois, ei mikään pieni kasa. Aurinkokin on pimentynyt ja ensimmäisen hylyn seinä on käden ulottuvilla. En tällaista halunnut, mutta haluamiseni ei liitykään tähän. Nyt kaikki roju on ylhäällä, osa näyttää tutulta, osa ei. Mitä teen sillä? Voin alkaa tutkia sitä.

Uskon lujasti kirjoittamisen voimaan ja merkitykseen. (As a means of... x..) Elämäntapana, lisäarvona. Ongelmani on teoksessa. Minä vain vaalin ajatusta teoksen tekemisestä, haluaisin vielä oppia lisää, en voi aloittaa ennen kuin ole oppinut. On verukkeita, vaikka kaikki on valmista. Mitään ei puutu, olen jo velan puolella, täytyisi kirjoittaa ja saavuttaa nykyhetki. Mutta ei aavistustakaan, miten teos tehdään. Varmasti en halua lisää oppia keneltäkään muulta. Vain itseltäni.

Niin kävelin eilen illalla kapeassa nilkkapituisessa hameessani kohti asemaa, ja minun oli oikaistava mustan kirkkopuiston halki, hametta oli nostettava ylös ja pidettävä koko ajan, koska minun oli otettava pitkiä askelia. Puistossa oli valaistu kirkko, ja pihtakuusia. Sieltä kuului ääniä, oli perjantaiyö. Mutta ei hätää, no fear, somassa vihreässä huopalaukussani on matkalukemisena jelinekin tiiliskiviromaani, joka on kunnon feministinen pläjäys. - Niin, Erika Kohutin äiti on aito feministi.- Olen aivan rauhallinen, voin kävellä puiston läpi hame ylhäällä, hymyilen puille. Portailla seisoo kaksi nuorta, poika ja tyttö, joiden kuulokkeista kuuluu death metallia. Heillä on dramatiikan tajua! Hame kahisee oudosti. En yleensä pidä sellaisia viktoriaanisia asuja, mutta eilen tilanne oli spesiaali. Nuoret nousevat portailla vähän ylemmäksi kun menen ohi.

En jää, mutta en halua lähteäkään. Haluaisin jäädä. On vain siedettävä, inhoan sitä.

Tänään, hyvien juhlien jälkeen näen unia suussa sulavasta ruuasta ja viinistä. Ja kaupungista, josta olin menossa ostamaan matkamuistoa. Kojussa kaupungin laidalla luki: Osta pala kaupunkia, siinä on osa vastaanottajaa, jossa ei ole kuitenkaan lähettäjää siitä. (Näen usein unissa järjettömiä lauseita. Niissä ei ole mitään järkeä.)