En osaa kirjoittaa kirjoista arvioita, siihen on monia syitä. Vaadin kirjalta aina täydellisyyttä. Millä oikeudella?! En tiedä. Lisäksi olen aina liian jyrkkäsanainen, vaikka kyllä arvostan kaikkea kirjoittamista, ja tiedän, että se on luotu puhtaalle paperille, tyhjästä. Ja se on jo sinänsä loistavaa. Tekstiä voi suomia miten vaan, ei se sitä kavahda, mutta se on jonkun tekemää. Millaista on hyvä kirjallisuuskritiikki? (No ei ainakaan minunlaistani.) Kritiikki tuo esille myös puutteet, hyvän tavan mukaan, jotenkin rakentavassa muodossa, ehkä niin. Ei pitäisi kirjoittaa mitään kritiikkiä, jos ei voi olla objektiivinen. Mutta en omissa arvioissani halua olla objektiivinen, ne ovat vain omista lähtökohdistani tehtyjä, omia mielipiteitäni, tai pikemminkin tunnelmia, eivät perusteltuja, vaan yksittäisiä mielleyhtymiä. (Myrkyllisiä mielleyhtymiä, voi olla.)
Ok, tästä lähtien alan katsella taideteoksia aina parhaassa mahdollisessa valossa.
3 comments:
Terve taas,
ei mielestäni haittaa että vaatii kirjalta täydellisyyttä. Toiseksi kirjailijan pitäisi vaatia sitä itseltään. Ja kun huomaa, ettei se onnistu, hyvä on ottaa kielteinen kritiikki mennen tullen vastaan. Itse ainakin hyödyn siitä, kehuista ei ole siihen.
Kun lukee paljon, huomaa tietenkin tekstin mokat lausetta/rakennetta myöten.
Yhäti hyvää,
Markku Pääskynen
Ihana, että kirjoitit uudestaan, koska minulla on ollut huono omatunto, että sillä tavalla suomin kirjaasi. Yritän vastedes olla järkevämpi kirjoittelussani.
Mutta kirjoittaminen on minulle sellainen pyörivä pallo, jonka sisään hypätessä on joskus tehtävä tällaisin hyökkäyksiä (kun en muuta voi).
Ei minua haittaa, vaikka suomit Vihan päivää. Kirjani eivät ole osa minua, vaan vähän niin kuin käsitöitä.
Markku Pääskynen
Post a Comment