Luen parhaillaan, sen mitä töiltä ehdin, joulusesonki on täälläkin kiireinen, erästä varsin nautittavaa kirjaa. Se on Thomas Berhardin Hakkuu, joka kertoo illallisilla olevasta miehestä, joka halveksii illallisten isäntäperhettä, ja laajemmin ottaen koko sikäläistä taidemaailmaa kaikkine teennäisyyksineen. Se on raikasta, koska siinä ei ole positiivista elämänasennetta eikä hymistelyä. Jo kaikesta sellaisesta poiskääntyminen on raikasta. Tunnen uusien tuulien puhaltavan. Thomas B:n tyyli on kummallista, toistavaa ja yksinkertaista, mutta siihen voi tuudittautua, hän ei jätä välille, eikä järjestä mitään puolivillaisia ja äkkinäisiä yllätyksiä (tekopirteitä).

Tiedän olleeni työssä, mutta kahden päivän jälkeen kaikki helpottaa, ja viikonloppuna on toivottavasti aikaa tehdä jouluun liittyvää, paistaa vaikka pipareita. Muut jouluruuat otamme mennessämme Neste Quick Shopista matkalla Pohjanmaalle. Poikien kanssa on mukava reissata. Kun he ovat isompia, menemme kiertelemään Eurooppaa, sukeltamaan ja pyramideille ja Intiaan. Pitkäksi aikaa. Voimme yöpyä teltassa vuorilla, meitä on sellainen porukka, ettei tarvi rosvoja pelätä.

Pojat kirjoittivat joulupukille - hyviä toiveita, tutkimusvälineitä, joilla voisi tutkia luontoa, jne. Kuopus toivoi avaruusaluksen, sukulia ja hampurilaisen.