lukemista

Ehdin lukea niin vähän. Ikuisuuden olen lukenut Essi Henrikssonin kirjaa Ilmestys. Se on ihan mukiinmenevä. Teksti tuntuu kuohkealta mössöltä, jossa lukija ui. Lauseet eivät ole millään tavalla teräviä ja kristallisoituneita, tosilauseita. Päähenkilö Sanja on kyllä sen verran kiinnostava, että pysyy mielessäni kuka hän on, kunnes taas jatkan lukemista. Hän on intohimoinen, mutta surullinen lesbo, joka rahoitti polvileikkauksensa prostituutiolla. Hänen oli pakko, koska hän tanssii, ja se on koko elämä. Sanja seurustelee Johannan kanssa, joka on lukutoukka. Sitten on tanssinopettaja Outi, jonka sisuskalut mätänevät, koska hänellä on leukemia. Kaikilla on ruumis, minulla, sinulla ja hänellä. Missä miehet ovat? He loistavat poissaolollaan. He ovat vain ohikulkevia, vaativia asiakkaita. Mutta itsehän Sanja heille tarjoutuu, se oli hänen ideansa. Nyt Sanja on surullinen halkaistu hedelmä. Varmasti miehet olisivat auttaneet häntä muutenkin. Eikö hän luota tuntemattomien hyvyyteen, ihmisten hyvyyteen? Ei, hän on sokea pessimisti, joka ajattelee elävänsä barbaarien seassa, jotka milloin tahansa repivät hänet hengiltä. Tai ehkä hän ei ole kiinnostunut vilpittömästä avusta siksi, koska hän on intohimoinen heittäytyjä. Ja olisihan hän voinut tarjota palveluksiaan naisille.

Tietenkin, hän käyttää miehiä hyväkseen, hänellä on tämä nopea tapa hankkia paljon rahaa. Tässä on kysymyksessä ristiriita, pakottavaa genderproblematiikkaa olosuhteissa, jossa päähenkilö näkee vain yhden mahdollisuuden. Hän näkee vain yhden sukupuolen.

Tänään menen kirjastoon etsimään lisää luettavaa. Vielä on kesken myös Amelie Nothobin History of Hunger (tai sinnepäin, olen jo unohtanut nimen).