Minulla oli tätejä, joiden nimet olivat Ilmi, Laina, Livia, Maila, jne. Lapsena oli hauskaa, että jonkun nimi oli Maila. Anyway. Nukuin liian pitkään, 14 tuntia ja näin valtavasti unia. Kokonaisen ulkoilmateatterillisen, välillä olin aina valveimmalla ja ajattelin, joo, tämä uni merkitsee sitä ja sitä, painanpa tämän mieleeni. Nyt muistan vain nämä puolivalveajatukset, painanpa mieleeni, mutten muista mitä.

Isäni oli feministi-kommunisti. Ja hyvin autoritäärinen. Hitler oli häneen verrattuna hassu nappikauppias. En ole seurannut hänen elämänohjeitaan, niitä mitä hän sanoi, mutta piilo-ohjeita, niitä mitä ei ääneen koskaan sanottu, huomaan seuraavani.

Ja hassu asia: aina kun esikoinen on tekemässä jotakin luvatonta (kuten johtamassa vettä letkulla kylpyhuoneen hanasta jonnekin keikkuvaan astiaan jossakin) hän huutaa kylpyhuoneesta: Mitä? (En ole sanonut mitään.) Se on hänen omatuntonsa, yliminä, joka sanoo, nyt teet väärin, koko huone lainehtii kohta. Hän odottaa kieltoa, hän kuulee mielessään kiellon, ja huutaa: Mitä sanoit? Silloin tiedän, että hän on tekemässä jotakin, mitä ei saisi.

Olen nukuttanut lapset ja miehen, nyt on sitten omaa aikaa. Siirrynkin lukemaan ja touhuilemaan jotakin.

Vielä tämän päivän iloa tuottava lausahdus: kuopus sanoi aamulla: Äiti, minä luotan sinuun. Ja toinen, J. T. oli kirjoittanut kiinnostavasti Coetzeen esikoiskirjasta.