principles

Korjasin tänään kokeita, siihen meni melkein koko päivä. Ilahduin, oppilaat ovat taitavia, tai sitten minä olen vaan niin hyvä opettaja. Välillä käyn aina apteekissa hakemassa lisää rohtoja, nyt pikkuisillakin on angiina. (Ja Tapiolan apteekista on penisilliini loppu!)

Huomenna on työpaikan pikkujoulut. Ehdin ainakin viimeiseen osioon, joka on ruokailua intialaisessa. Mietin vaan, miten kurkkuni kestää, koska se on niin arka, etten ole voinut syödä mitään karkeaa, sokerista tai suolaista, mausteista puhumattakaan. Paahtoleipäkin riipii vereslihalle. - Se saattaa olla ongelma.

Menemme tänään Tapiolan bussiin keskimmäisen kanssa, ja huomamme, ettei meillä ole bussirahaa. Kuski heilauttaa kättään ja sanoo: No menkää sitte.(ilmaiseksi, kuka niitä rahoja) Mutta minä en suostu ottamaan mitään ilmaiseksi, koska olen ruvennut kannattamaan yhdenvertaisuusperiaatteita (mm. eivät kauniit naiset saa olla keskiössä, vaan rumat miehet) ja vaadin, että minun on saatava maksaa se summa liikennelaitokselle jotenkin, sujautan vaikka setelin johonkin rakoon bussissa ensi kerralla. Minä jään hengailemaan kuskin istuimen taakse, vaativana.

Ennen periaatteita kävi hyvin ilmaiskyydit, mikä vaan, ei mitään ongelmaa minkään suhteen, moraalinen löyhyys oikein paistoi läpi. Keinottelin mitä uskomattomimmilla konsteilla: kerran kun ei ollut kolikoita, kuopus ehdotti, että minäkin menisin bussissa lastenlipulla, eli ilmaiseksi. Se ei onnistu, sanoin. Miksei, intti kuopus, kyllä onnistuu. Ok. Melko iso kaksivuotias. Parasta yrittää vaan kohteliaasti: Teidän voi olla vaikea uskoa, että olen todella näin nuori. Mutta totta se on. Ei onnistu.

Mietin huomisten pikkujoulujen asusteitani: 1 min. ajan. Työasioita: nelisen tuntia. Tämä on se suhde, joka täytyy naisella olla. Ei saa olla hepsankeikka. Intialaiset miestarjoilijat vielä saattavat pitää naisista, joilla on hame (ja minulla on aina hame) ja perinteinen pusero. Ja pitkät hiukset. Ja sellainen olemus kuin minulla. Nyt täytyy miettiä.