Kun kuopuksen nenä on tyhjä, kaikki on toisin. Samalla tavalla vaikuttaa ohdakkeen piikin poistaminen tassusta tai kuusenneulasen irrottaminen silmästä. Mutta tänään toimin töissä hovimestarina, ja minulla oli kolme oppipoikaa. He hoitavat tarjoilua, mutta minun on pidettävä silmällä syövää asikaskuntaa ja heitä, osoitettava heille missä toimia. (Käy ilmi, että H, rugbisti, on ollut työssä Radissonissa hovimestarina! Hänellehän tämä työ olisi kuulunut. Mutta ei, hän istuu eteisen penkillä, on tyynen rauhallisesti käytettävissä. Hän huokuu levollisuutta. Hän saa meidät tuntemaan kaiken luonnolliseksi. Hän ottaa käsin jalkapallossa koppeja.)

Paketoimme joululahjoja. Paitsi minä jo käytännössä nukun. Kävelin lahjaostoksilla ja mietin, tiskipöytää, jota keskimmäinen, pikku Heidegger, toivoo. Tiskipöytää ei... mutta kirjan perhosista ja hyönteisistä löydän.

Olemme ulkona ja sanon, että minulla on viileä. Kuopus sanoi, että sinun täytyy juosta. Siinä tulee lämmin. Hän on viisas, kohta hän varmaan alkaa derivoimaan tai jotakin.