Istun taloni portailla ja katselen sodan runtelemaa maisemaa, sitä mitä pommitukset tekivät: laudanpätkiä, ajelehtimassa joessa. On aamu, ja kaikki vielä rauhallista. Palaan takaisin sisään, jossa lapset kirjoittavat joulukortteihin tervehdyksiä, he laittavat lähettäjäksi myös sukunimen ja iän. On parempi pelata varman päälle.

Pojat riitelevät, tavallisesti he lällättävät: x istui oven takana, kissanpissat tekemässä, jne. en muista enempää, mutta nyt keskimmäinen on jostakin keksinyt paljon viiltävämmän pilkkalaulun, siinä osoitetaan toista ja se menee näin: Syntynyt! Ja kasvanut! Orjantappuroissa!

On aamu.