Jos haluan elämään actioniä, lähden kuusivuotiaan kanssa pyörällä kauppaan. Pyörät singahtelevat, hän ajaa kovaa, katsoo taakseen ja sivuille, vähiten eteen, mutkittelee, huutaa metsureille "Terve! Mitäs touhaatte?" Hän ajaa kaikkien lätäköiden läpi. Ääneni täytyy kantaa puolen kilometrin päähän, missä hän empii suojatien edessä: Seis! Ymmärrän, kun mieheni totesi, että "sulla on oikeastaan yllättävän kova ääni." Tänään ilmoitan pojan jalkapallokerhoon ja hän saa jatkaa myös telinejumppaa, joka osoittautui loistavaksi jutuksi (saa hyppiä monttuun, trampoliinilla, tehdä kärrynpyöriä ja todella oppia oikeat liikkeet), ja telinejumppaa pitää armeijamaista kuria käyttävä Olev. (Kuri ei ole haitaksi, on hyvä, että liikkeitä opetellaan, eikä kaikki ole vain vapaata juoksentelua, joksi se väistämättä menee ilman kuria.) Liikunta auttaa purkamaan energiaa, vaikka eihän se temperamenttia miksikään muuta, tuloksena on vaan vilkas poika, joka on lisäksi lihaksikas ja jäntevä.
Tänään on kuusivuotiaan uimakoulu, jossa on kahden muun lapsen kanssa meneteltävä siten (suihkutiloihin ei kannata viedä kahta ylimääräistä lasta ulkovaatteissa, eikä allasosastolle, tai voi viedä, mutta ei kannata), että toinen vanhemmista vie, ja toiselle jäävät lapset, tai jos täytyy tehdä niin, että eri henkilö vie kun hakee, niin silloin on lapsella oltava kahdet eri vaatteet eri kasseissa (mies ei voi mennä naisten pukuhuoneeseen pukemaan ja toisinpäin, joten viejän on otettava kaikki lapsen vaatteet mukaansa viejäpuolelta) ja myös autonavainten vaihto on tarvittaessa suoritettava jossakin, esim. huomaamattomasti puistossa. Parkkipaikat ovat uimakouluaikaan täynnä, joten auton vaihto tapahtuu invapaikalla.
Organisoimme myös kolmen kolmivuotiaan yhteiskuljetuksen kerhoon kolmen äidin kesken, jossa kussakin perheessä on kolme lasta. Tila- ja säävaraukset huomioon ottaen syntyi erilaisia malleja, miten viennit ja hakemiset saisi optimoitua. Minä voin viedä autolla vain, kun vanhin on eskarissa, jolloin autoon mahtuvat kaikki. Tämä osui ainoaan päivään, jolloin minulla olisi ollut vapaata, jos joku muu olisi vienyt, mutta tällaisenaan vältän kaksoishaut samaan aikaan loppuvasta kerhosta ja eskarista. Ja tämä mahdollistaa eskarissa käynnit jalkaisin, koska se on niin lähellä.
Lasten jakaminen on yleensäkin hyvä periaate, olisi järjetöntä lähteä kauppaan yksinään, kauppa ei ole yksinolon arvoinen paikka. Lähtijä saa aina mukaansa yhden lapsen, aina tilanteen mukaan sen hankalimman, joka kuitenkaan yksin laumasta erotettuna ei ole hankala.