vuoropuheluita

Hetkellinen pessimismi maailmojen kohtaamattomuudesta meni ohi ja rupesin tutkimaan lasten vuoropuhelua. Joskus lasten kanssa on Liisa Ihmemaassa-tunnelma. Käydään käsittämättömiä keskusteluja, niinkuin tämä:

- On tosi kätevää, että osaat nyt uida, sanoo äiti.
- Vai tarkoititko osakätevää?, kysyy poika.
- Osakätevää?
- Niin, että onko se tosi kätevää vai osakätevää?
- Mikä on osakätevä?!
- Se on osakätevää.

Yksivuotiaat kaverukset keskustelevat leikkiessään:

- Tonno.
- Tonno.
- Joo.
- Joo.
- Vauva.
- Joo. Vauva.
- Tonne.
- Joo.
- Vauva.
- Joo.
- Nam nam.
- Joo.
- Nam.
- Vauva.
- Tonne.
- Joo.
jne...

Seitsemänvuotias tyttö on leikkimässä kuusivuotiaan kanssa ja hän kertoo tarinaa koulusta:

- Konsta pissasi tänään housuun. (Kyllä sellaista vielä tapahtuu ala-asteella)
- Haha. Mä nauran sille. (nauraa)
- Älä naura, mä oon pihkassa siihen. Konstikkaaseen.
- Tä?
- Mä oon pihkassa siihen.
- Tä?
- Eksä tajua, mä oon pihkassa siihen.
- Siihen Konstaan?
- Niin. Se on ihana.