Tänään kaivoin esiin sangot (kaikkiin ei löytynyt taaskaan kansia), poimurit, sauvasekoittimen ja muuta tavaraa, koska lähdemme toivioretkelle saadaksemme puolukoita. Jostain kumman syystä mies on innokas marjastaja, vaikka on "kaupunkilainen". Ihanaa päästä syksyiseen metsään, ehkä löytyy myös sieniä... ja hirvikärpäsiä. Minulle metsät, joihin menemme, ovat kotimetsiä. Hirviä ja karhuja siellä ihan varmasti on, susiakin ehkä. Koskaan emme ole nähneet kuitenkaan muita "petoja" kuin pikku kettuja ja kerran maakotkan, se lensi tien suuntaisesti ja sen maahan heittämä varjo oli hätkähdyttävän iso.

Miehellä on tapana viheltää linnunlaulua matkien, kun olemme erkaantuneet metsässä. Ikään kuin kutsuhuutona. Yleensä tämä toimii hyvin, mutta kerran seurasin puoli kilometriä ihan oikeaa laulavaa lintua...

Siellä virikkeellisessä rauhassa voisi myös kirjoittaa... tarina on mielessä, kylläkin hyvin hatarasti.