Mietin blogin kirjoittamista, onko tässä mitään järkeä? Aina voi kysyä. Onko mitään kummempaa järkeä siinä, että julkaisee kirjan? Entä sitten? Of course, ymmärrän. Sitä luetaan, se voi auttaa jotakuta, tuoda hyvää (tai pahaa). Kirja on olemista, vaikuttamista. Olen jotenkin pessimistisellä tuulella. Kyse ei ole kirjoittamisesta yksinään. Mietin myös ihmisten välisiä suhteita, miten ne aina ovat jonkinlainen illuusio, (oma minä ja mielikin ovat illuusioita) missä osapuolet eivät välttämättä aina kohtaa ja välissä on valheellisuutta, näin täytyy ollakin, ehkä. Tarvitaan etäisyyttä - ja läheisyyttä tietyssä suhteessa. Olen saanut liian demokraattisen kasvatuksen (vasemmistolais-porvarisperheessä) kun ajattelen kaikkia ihmisiä samanarvoisina (ytävinä - kyllä, jopa veljinä ja siskoina). On siinä hyvääkin ajatusta, mutta ehkä enemmän pitäisi ajatella eroja ihmisten välillä. Miten erilaiset maailmat meillä onkaan. Ne eivät koskaan täysin kohtaa.

Mutta tarvitseeko minun omaa maailmaani ja ajatuksiani kenellekään siirtääkään? Voinhan puhua asioista, joilla ei ole minulle merkitystä. Silloin ei kohtaamattomuus harmita niin paljoa.